Liikunta-alan opinnot pietarilaisyliopistossa ovat avanneet Iikalle ovet venäläisen valmennusperinteen saloihin. Venäjän kieltä taitamattomasta tamperelaisesta on kouliintunut parissa vuodessa rohkea maailmankansalainen, jolla on kirkas urasuunnitelma - Iikka tähtää urheilumaailman huipulle.

iikka_pietari_taustaOlen Iikka Miettinen, 23-vuotias ja lähtöisin Tampereelta. Erinäisten vaiheiden jälkeen tieni on vienyt Pirkanmaalta Venäjälle Leningradin alueelle, Pietariin. Opiskelen Pietarin valtiollisessa urheilun ja liikunnan yliopistossa jalkapallovalmentajan ja liikunnanopettajan ammatteihin johtavaa tutkintoa.

Laadukas valmennuskulttuuri houkutteli

Olin jo monta vuotta sitten päättänyt lähteä ulkomaille opiskelemaan heti varusmiespalveluksen jälkeen. Minun piti miettiä ainoastaan sitä, minne lähden. Venäjä ei suoraan sanottuna ollut ensimmäinen mieleeni tullut vaihtoehto, mutta jälkeenpäin ei ole tarvinnut katua valintaa.

Syitä Venäjälle lähtööni on monia. Suurin syy oli haluni oppia uutta jalkapallosta, koska Suomessa valmennuksen taso lajissa on surullisen huono. En uskonut oppivani mitään uutta, jos olisin jäänyt kotimaahan. Apuraha joka takaa ilmaisen opiskelun oli syy numero kaksi. Kolmas syy oli Venäjän kova, laadukas ja perinteikäs valmennuskulttuuri. Jos haaveenasi on tulla ammattivalmentajaksi, Venäjä tarjoaa tähän loistavan tilaisuuden.

Asunnon vuokra 1,5 euroa

Opiskelen Venäjän valtion myöntämällä apurahalla, jonka sain CIMOn kautta. Apurahan ansiosta minun ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja opinnoistani ja voin asua yliopiston opiskelija-asunnossa stipendi-opiskelijan hinnalla eli 1,5 eurolla kuukaudessa.

Apurahan saanti kävi todella kivuttomasti CIMOn avulla. Oma panokseni oli lomakkeiden täyttö, vastauksien ja lisäohjeiden odottelu sekä niiden mukaan toimiminen.

Elämä Venäjällä ei ole kallista, mutta ei kuitenkaan huomattavasti halvempaakaan kuin Suomessa. Kelan tuet riittävät juuri ja juuri elämiseen, mutta rahaa ei jää mihinkään ylimääräiseen.

Ensimmäinen vuosi kieliopintoja

Kaikki opiskelu on venäjän kielellä. Maahan saapuessani en puhunut sanaakaan paikallista kieltä enkä osannut edes kyrillisiä aakkosia. Ensimmäinen vuosi sujui Pietarin polyteknillisen yliopiston valmistavassa tiedekunnassa venäjää opiskellessa. Opetuksessa lähdetään aivan alkeista eli aakkosista. Vuoden lopussa on tentit, joissa testataan kuullun ymmärtäminen, kirjoittaminen, puhuminen ja kielioppi. Opetuksen taso on hyvää ja jos jaksaa keskittyä opiskelemiseen, lopputentit menevät läpi melko vaivatta.

Toinen vuosi oli sitten oman alan opiskelua. Ensimmäiseen vuoteen verrattuna toinen on selvästi haastavampi. Enää tunneilla ei kerrota itsestä venäjäksi kiinalaisille luokkatovereille, vaan opiskellaan venäläisten opiskelijoiden kanssaoikeita yliopisto-opintoja. Luennoitsijoiden ja opettajien suurin huoli ei ole se, ymmärtääkö luentosalin ainoa ulkomaalainen varmasti kaiken kyynärvarren astekulman muuttumisesta suhteessa juoksunopeuteen.

Ensimmäisen "oikean" opintovuoden aikana kielelliset taitoni kehittyivät valtavasti, pakon edessä, ja ystäväpiirini venäläistyi täysin. Tämä helpotti erittäin paljon elämää, maassa toimimista sekä paikallisen kulttuurin ja sosiaalisen koodiston oppimista.

Rankkaa mutta palkitsevaa

Opetus Venäjällä on vaativaa. Kolmen vuoden opintoja ei voi venyttää viiteen vuoteen. Jos putoat tahdista, opiskelut päättyvät. Opintotuki on 1 200 ruplaa eli noin 30 euroa kuukaudessa. Tuki jäädytetään, jos arvosanat eivät ole tarpeeksi hyviä eli jos saat edes yhden arvosanan joka ei ole 5 tai 4 (5= erinomainen, 4= hyvä, 3= välttävä, 2= hylätty). Toisaalta mitä enemmän saat korkeimpia arvosanoja (5), sitä korkeammaksi tuki nousee.

Luennoilla ja oppitunneilla täytyy olla paikalla ja työnteko on kiellettyä, ellei ole töissä sillä alalla, mitä opiskelee. Tenteistä läpi pääseminen vaatii kovaa työtä, varsinkin kun opetuskieli ei ole äidinkieli. Opetuksen laatu on hyvää. Alallani opetus koostuu käytännön lajeista (mm. voimistelu, yleisurheilu), teoreettisista aineista (mm. biokemia, biomekaniikka, testausoppi) ja tietenkin jalkapallosta.

Yliopisto tarjoaa myös vapaa-ajalle tekemistä. Esimerkiksi urheilutapahtumiin, kuten Kazanin universiadeihin ja Sotšin talviolympialaisiin, pääsee vapaaehtoistyöntekijäksi yliopiston kautta.

Venäläinen arkielämä ei poikkea radikaalisti suomalaisesta, mutta pieniin kulttuurieroihin törmää lähes päivittäin. Jos pipo kiristää helposti päätäsi, en suosittele opiskelua Venäjällä. Jos olet avoin uusille elämyksille, kokemuksille ja sopeudut uusiin toimintatapoihin, niin Venäjä tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia.