Lauri opiskelee lääketiedettä Ruotsissa. Uppsalan yliopiston käytännönläheinen ja moderni opetustyyli sopii erinomaisesti tulevalle lääkärille. Perinteisessä yliopistokaupungissa on tarjolla monipuolista opiskelijatoimintaa, ja laaja suomalaisyhteisö auttaa sopeutumaan uudelle opiskelupaikkakunnalle.

lauriwallin_taustaOlen Lauri Wallin, 20-vuotias ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelija Helsingistä. Muutin Uppsalaan koulutuksen perässä syksyllä 2015 kotiuduttuani armeijasta. Ruotsiin haku oli alun perin minulle vain varavaihtoehto. Päätin lukion aikana hakea Helsingin lääketieteelliseen tiedekuntaan ja keskityin erityisesti kemiaan, fysiikkaan ja ihmisen biologiaan. Lukion suoritin Ressun lukiossa.

Suoritin myös valmennuskurssin ennen lääketieteen pääsykoetta. Kurssi oli varsin hyvä, mutta kallis (3000 €). Paikkaa ei kuitenkaan tästäkään huolimatta auennut, vaan jäin puolentoista pisteen päähän rajasta. En kuitenkaan kadu valmennuskurssin käymistä, sillä se tuki kevään ylioppilaskirjoituksia, ja oppimani asiat olivat kiinnostavia. Niistä on ollut apua myöhemmin lääketieteen opinnoissani.

Hakuprosessi oli helppo

Ylioppilaskirjoitukset menivät omalta osalta hyvin (E:n keskiarvo), ja lukion päättötodistukseni keskiarvo oli 9,5. Tämä oli varsin olennaista Ruotsiin haun kannalta. Haussa huomioitiin pakolliset aineet ja valintapisteitä korottavat valinnaiset aineet. Lisäksi keskiarvo vaikutti yhden YO-aineen verran. Itselläni kävi keväällä tuuri ja sain heti paikan ykkösvaihtoehdostani eli Uppsalasta. Valitsin Uppsalan kavereiden juttujen ja mutu-tuntuman perusteella, enkä voisi nyt olla tyytyväisempi valintaani.

Olin kuullut kavereilta paljon myönteistä opiskelusta Ruotsissa. Heiltä sain myös tietoa hakuprosessista internetin ohella. Hakeminen oli vaivatonta: piti lähettää kopio passista ja todistus suoritetuista lukiokursseista. Lisäksi pystyin hakemaan kaikkiin lääketieteellisiin samanaikaisesti, mikä tuntui hienolta verrattuna Suomen systeemiin. Valmistuttuani lähetin vielä YO-todistukseni ja lopulliset arvosanat. Suoritin asepalveluksen ennen opintojen aloittamista, joten jouduin anomaan lykkäystä. Löysin selkeät ohjeet, ja hakeminen sujui vaivatta.

Sinnikäs asenne vahvistaa kielitaitoa

Muutettuani Ruotsiin koin lievän kulttuurishokin. Ruotsinkielistä taustaa itselläni ei kummemmin ole muuta kuin peruskoulun ja lukion tarjoama A-ruotsi. Aluksi minulle tuli hieman yllätyksenä, miten huonosti kieltä osasinkaan, vaikka olinkin opiskellut sitä yhdeksän vuotta. Erityisesti riikinruotsin ymmärtäminen oli vaikeaa. Kielitaitoni ei riittänyt siihen, että olisin pystynyt olemaan oma itseni, mikä oli henkisesti välillä hyvinkin raskasta, sillä olen normaalisti varsin sosiaalinen ja puhelias.

Päättäväisellä asenteella olen kuitenkin päässyt pitkälle. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olen havainnut jo hyvin merkittävän kehityksen kielitaidossani. Lisäksi tukena ovat olleet muut suomalaisopiskelijat, joiden merkitystä en voi liikaa korostaa; välillä on ihana puhua äidinkieltä. Nykyään ymmärrän luennoilla käytännössä kaiken, mutta kommunikointi suuremmissa nuorten porukoissa on edelleen haasteellista, sillä he puhuvat nopeasti. Lisäksi Ruotsissakin on useita eri murteita, ja joitain on helpompi ymmärtää kuin toisia.

Englannin taidon merkitys yliopistoelämässä on myös suuri. Osa materiaaleista ja luennoista on ollut englanniksi, mikä on myös avittanut taivaltani. Englanti on lähestulkoon toinen äidinkieleni, koska olen käynyt koulut lukioon asti englannin kielellä. Englannista on muutenkin ollut hyötyä, sillä ruotsalaiset osaavat sitä hyvin. Mikäli en osaa ilmaista itseäni ruotsiksi, käytän englanninkielisiä sanoja apuvälineenä. Ruotsalaiset puhuvat itsekin usein ”swenglishiä” eli englannin ja ruotsin sekoitusta.

Uppsala on hurmaava opiskelukaupunki

Uppsala kaupunkina on täydellinen opiskelijalle. Se on sopivan kokoinen, ja kaikkialle pääsee pyörällä. Pyörä kannattaakin hankkia heti, kun on muuttanut Uppsalaan. Kaikki yliopiston rakennukset ovat noin kahden kilometrin säteellä keskustasta. Keskustassa on kauppakatuja, kaunis joenvarsi, tuomiokirkko, rautatieasema ja osakuntia. Rautatieasemalta on hyvät yhteydet muun muassa Tukholmaan ja Arlandan lentokentälle.

Osakunnat ovat opiskelijaelämän sielu. Niitä on kolmetoista ja jokaisella on oma persoonallinen rakennuksensa. Ne järjestävät monenlaisia tapahtumia: sitsejä, tanssitunteja, brunsseja, musiikkivisoja, klubeja, illallisia, urheilutoimintaa, kursseja ja niin edelleen. Minusta niissä hienointa on se, että ne yhdistävät kaikki Uppsalan opiskelijat. Osakunnissa pääsee tapaamaan muiden alojen opiskelijoita, mikä jäisi varmasti paljon vähäisemmäksi muuten.

Itselleni Uppsalaan muutto merkitsi aikakauden vaihtumista. Muutettuani olen saanut vapautta tehdä asiat juuri niin kuin haluan, mikä on mielestäni yksi opiskelijaelämän hienoista eduista. Tietenkin vastuu omasta opiskelusta on suuri, opiskeltavat alueet ovat laajoja ja velvollisuuksia on, mutta oman opiskelun voi lähes aina rytmittää niin kuin itse haluaa. Vapauden myötä olen päätynyt kokeilemaan uusia harrastuksia kuten joogaa, pilatesta, uintia, zumbaa, geokätköilyä, zoukia ja lindy hoppia. Lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana lääketieteen opiskelijoiden urheiluyhdistyksen toiminnassa. Olen ajatellut aktivoitua myös osakunnissa ja ruveta työskentelemään niissä silloin tällöin.

Uppsalassa lääketieteen opinnoissa on paljon potilastyötä

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan opiskella lääketiedettä juuri Uppsalassa. Täällä keskitytään hyvin paljon opintojen käytännönläheisyyteen, oman käsitykseni mukaan enemmän kuin muualla Ruotsissa. Erityisenä opetusmetodina täällä on ’problem based learning’. Saamme kurssin aikana erilaisia potilastapauksia. Tehtävänämme on selvittää, miten terve keho toimii, ja mikä potilaalla ei toimi normaalisti. Tapaukset liittyvät usein saman viikon luentoihin, joten ne tukevat opintoja ja auttavat valmistautumaan tentteihin. Tapauksia pureskellaan porukassa tilaisuuksissa, joissa on läsnäolopakko.

Lisäksi käymme noin kahdeksan kertaa vuoden aikana terveyskeskuksessa seuraamassa lääkäreitä ja muuta terveysaseman henkilökuntaa tekemässä työtään. Ruotsin yliopistoissa kliinisen työn harjoittelu alkaa yleensä vasta kahden vuoden opintojen jälkeen, mutta Uppsalassa käytännön harjoittelu aloitetaan jo ensimmäisenä vuonna. Aloitamme siis kliiniseen vaiheeseen valmistautumisen hyvissä ajoin. Pääsemme leikkimään lääkäriä ja aloitamme potilaiden kanssa keskustelut heidän vaivoistaan. Välillä kuvaamme näitä keskusteluja ja analysoimme porukassa, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Mielestäni käytännön harjoittelu on tärkeää, sillä moni meistä tulee toimimaan kliinisellä sektorilla tulevaisuudessa, ja pitäähän lääkärin osata keskustella potilaan kanssa. Myös tavoite pysyy mielessä opintojen ohella, ja se tekee pänttäämisestä motivoivaa.

Itselleni käytännönläheisyys on ollut erityisen tärkeää: ennen opintojen alkua minulla oli lievä neulakammo ja meinasinkin pyörtyä ensimmäisen kerran, kun minulta otettiin verikoetta täällä. Nyt olen itse jo ottanut verikokeen ja ollut ensimmäisessä pienessä operaatiossakin mukana ongelmitta. Ainoa kielteinen asia, mitä olen kuullut sanottavan koulutuksesta, on pakollisten momenttien (potilastapausten avaus ja purku, seminaarit, laboratoriotyöt) määrä, mutta itseäni tämä ei häiritse.

Lääketieteen opiskelu Uppsalassa on tähän asti ollut rankkaa, mutta hyvin antoisaa. En ole missään vaiheessa katunut päätöstä ja alun vaikeudet selätettyäni olen sopeutunut erittäin hyvin. Ihmiset ovat olleet hyvin mukavia, avoimia ja auttavaisia. Ruotsiin lähtö vaatii yksilöltä rohkeutta, päättäväisyyttä ja seikkailunhalua. Mikäli osut kuvaukseen, suosittelen lämpimästi!