Henri halusi ulkomaille opiskelemaan ja löysi sattumalta Budapestista yliopiston, jossa oli mahdollista opiskella espanjaa kanditasolla. Hyvät verkostoitumistaidot ovat olleet Henrille hyödyksi opiskeluissa ja vapaa-ajalla.

henri_budapest_tausta2Aloitin espanjan kielen opiskelun 15-vuotiaana itsenäisesti kouluprojektien sekä internetin kautta.  Kirjoitin erityisluvalla (= en opiskellut sitä tuntiakaan koulussa) lyhyestä espanjasta M:n ylioppilaskirjoituksissa.

Lukion jälkeen, ennen armeijaa, suuntasin talvella syksyksi Espanjaan vapaaehtoistöihin (EVS) pieneen kylään Madridin lähelle viideksi kuukaudeksi, jossa opin kieltä vielä paremmin.

EVS-oleskeluni puolivälissä rupesin todella miettimään sitä, mitä alkaisin opiskelemaan armeijan loputtua. Minulla oli Suomessa matkailualan opiskelupaikka. Aloin kuitenkin pohtia asiaa uudestaan, sillä asiat, jotka minua oikeasti kiinnostavat, ovat historia ja vieraat kielet. Mietittyäni monet yöt asiaa puhki päätin aloittaa matkailualan opinnot, jos en löydä jotain parempaa - ulkomailta.

Sattuman kautta Budapestiin

Unkariin päätymiseni tapahtui aivan sattumalta. Tutkailin erilaisia alempia korkeakoulututkintoja mm. Portugalissa, Islannissa, Tsekissä ja Slovakiassa. Maisteriohjelmia on tarjolla paljon enemmän kuin kandinaatin ohjelmia, luonnollisesti. Lisäksi humanistisia ohjelmia on vähän, mutta jos on kiinnostunut tekniikasta tai lääketieteestä, tarjontaa on vaikka muille jakaa!

Sitten löysin jotain mielenkiintoista. Budapestissä sijaitseva Eötvös Loránd Tudományegyetem tarjoaa bachelor-ohjelmia vieraista kielistä, mukaan lukien espanja. Ulkomaalaisille opiskelijoilla lähtövaatimuksena useampiin ohjelmiin on vain ylioppilastutkinto ja opintokielestä B1- tai B2-todistus. Olin hieman skeptinen aluksi, koska tämä kuullosti liian hyvältä ollakseen totta. Tutkittuani asiaa, sain kuitenkin selville, että kyseinen koulu on koko Unkarin johtava yliopisto niin kooltaan kuin tasoltaan. Pistin hakemuksen heti samana yönä menemään.

Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton vanhemmalta herrasmieheltä, joka paljastui yliopiston humanististen tieteiden kampuksen kansainväliseksi opinto-ohjaajaksi. Sain häneltä tietoa varsinaisesta hakuprosessista, jonka aloitin heti Espanjasta kotiin päästyäni. Prosessi ei ollut monimutkainen: kouluun piti toimittaa kopiot ja käännökset todistuksista, passikuvat, rekisteröitymismaksu ja CV englanniksi. Lisäksi minun piti tehdä espanjan kielen tasokoe todistaakseni B2-tason kielenosaamiseni.

Käytännön asiat

Kesäkuun lopulla suuntasimme perheeni kanssa Budapestiin muutamaksi päiväksi etsimään minulle asuntoa ja tutustumaan kouluun. Tapasin opinto-ohjaajani ja espanjan laitoksen johtajaprofessorin, joilta sain ystävällisen ja lämpimän vastaanoton ja paljon tietoa opinnoistani. Sain myös tietää, että tulen olemaan ainoa ulkomaalainen ja unkaria osaamaton tutkinto-opiskelija espanjan laitoksella.

Asunnon vuokraaminen toimii pitkälti samalla lailla kuin Suomessakin: internetissä, monissa Facebook-ryhmissä (erityisesti kimppakämpät) ja myös ihan perinteisesti yliopiston ilmoitustaululla on paljon asuntoilmoituksia. Suomesta poiketen suurin osa asunnoista on täysin kalustettuja ja varustettuja.

Unkarissa on lisäksi paljon opiskelija-asuntoloita: yliopistoilla on melkein aina omia asuntoloita, mutta tarjolla on myös yksityisiä vaihtoehtoja. Monet paikalliset opiskelijat asuvat vielä kotona. Majoituksen hintahaarukka liikkuu kuukaudessa 50 (asuntolapaikka) ja 400 - 500 (oma keskustayksiö) euron välillä kuukaudessa sisältäen kaikki ylimääräiset kulut. Oman asuntoni löysin asunnonvälitystoimiston kautta, joka oli erikoistunut ulkomaalaisten asiakkaiden palveluun.

Paikallinen kieli haltuun

Opintojen aloitus syyskuussa tuntui melkoiselta byrokratiaviidakolta: yliopiston kv-toimisto, maahanmuuttovirasto (BAH), maistraatti (okmányirodá), oma laitos yliopistolla. Paperityö oli todella sekavaa, vaikka minulla oli hyvät ohjeet. Sain lopulta kaiken välttämättömän hoidettua ja heti ensimmäisen luennon jälkeen törmäsin Facebook-ryhmässä tutustumaani tyttöön, joka esitteli minut muutamille tutuilleen ja siitä se sitten lähti. Muutaman viikon kuluttua minua pyydettiin mukaan iltarientoihin ja ystävystyin monien ihmisten kanssa.

Minulle henkilökohtaisesti näin sosiaalisena ihmisenä suurin haaste saapuessani oli unkarin kielen taidon puute. Kun tulin Unkariin, en osannut sanoa paljon muuta kuin Szia! (Hei!) ja Köszönöm (Kiitos). Jo se, että kun menin asunnostani kadulle ja ihmiset puhuvat ympärilläni kokoajan kieltä mitä en ymmärrä, tuntui todella oudolta. Siihen meni muutama kuukausi tottuessa. Yleisesti ottaen Unkarissa ei juuri puhuta muuta kieltä kuin unkaria, ehkä vähän saksaa tai englantia. Budapestin keskustassa englannilla tosin pärjää ihan hyvin.

Aloitin unkarin opinnot heti. Otin aluksi kaksi kurssia yliopistolta, nyt olen jo kolmannella yliopiston kurssilla ja otan lisäksi yksityisopetusta. Unkarin kieli on todella haastavaa ja varsinkin kun päivät pitkät puhun espanjaa koulussa, se ei ole niin yksinkertaista oppia. Sitkeän opiskelun ansiosta tulen nyt vuoden opiskelun jälkeen toimeen kaupungilla, mutta en pysty vielä ylläpitämään keskustelua.

Opiskelu vaatii työtä, mutta apuakin saa

Tutkinto-opintoni vastaavat suomalaisia espanjalaisen filologian opintoja kaikinpuolin. Suurilta osin kurssit ovat todella hyvin suunniteltu ja ne ovat mielenkiintoisia, vaikka työtä on paljon. Opintoni sisältävät kulttuurituntemusta (espanjankielisten maiden maantietoa ja historiaa), kielitiedettä, kielioppia ja kieliharjoittelutunteja (sanasto).

Tutkinnon voi suorittaa kokonaan espanjan kielestä valitsemalla perusopintojen ohelle jonkin viidestä tarjotusta opintolinjasta, tai valitsemalla espanjan kielen perusopintojen ohelle sivuaineopinnot. Erillaisia valinnaisia lisäkursseja laitoksella on myös tarjolla, kuten Espanjan vähemmistökieliä, itse aloitin tänä syksynä baskin opinnot. Kursseja voi valita aika vapaasti myös muilta laitoksilta.

Kuten Suomessa ja muualla Euroopassa, opinnot rakentuvat kursseista. On kahdentyyppisiä kursseja, ns. teoriakursseja sekä harjoittelukursseja. Teoriatunneilla ei yleensä ole läsnäolopakkoa, niissä on suullinen koe kurssin lopussa ja niillä opettaja luennoi suurelle luokalle. Harjoittelukursseilla taas kuri on tiukempi, kokeita ja projekteja on enemmän, ryhmäkoko on pienempi ja niillä opiskellaan kovaa tahtia esim. sanoja tai kielioppia.

Opintoihin olellisena osana täällä liittyy se, että opiskelupaikasta täytyy pitää kiinni vielä opiskelupaikan saamisen jälkeenkin. Useissa aineissa pidetään ensimmäisen vuoden jälkeen peruskoe, josta on päästävä läpi opintojen jatkamiseksi.

Opiskelu on ollut välillä rankkaa ja hyvin aikaa vievää, mutta sanoisin, että kun opiskelutyyliin ja -tahtiin pääsee kiinni, suomalaisen lukiopohjan omaavalle opinnot Unkarissa eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita. Unkarissa on myös ns. maan tapa yksityisopetuksesta: monet kokeneemmat opiskelijat ja vasta-valmistuneet tarjoavat yksityistunteja. Jos joku asia opinnoissa tuntuu epävarmalta, apua on helppo saada.

Laitoksen johtaja ja yliopiston kansainvälinen toimisto ovat olleet aina apunani, kun sitä olen tarvinnut. Parasta apua ovat kuitenkin olleet muut opiskelijat, sillä he ovat auttaneet minua niin yliopiston tai käytännön asioidenkin järjestämisessä. Kampuksellamme, ainejärjestöllämme ja Erasmus-toimistolla on tapahtumia, mm. elokuva-iltoja, DJ kampuksen baarissa ja jokavuotiset "tiedepäivät".

Unkarilaiset ihmiset ja kulttuuri

Unkarilaiset ihmisinä ovat suomalaisten kaltaisia monessa suhteessa, vähän varautuneita ulkoapäin, mutta lämpimiä sisältä. Perhe on monelle unkarilaiselle kaikki kaikessa: se on aikojen saatossa tuonut unkarilaisessa kulttuurissa turvaa ihmisille monien valloittajien ja epävakaiden poliittisten olojen vallitessa. Vanhempia ja korkea-arvoisia ihmisiä kunnioitetaan ja teitittely on yleistä. Julkisissa kulkuvälineissä paikka luovutetaan automaattisesti vanhuksille ja äideille lapsineen. Unkari on myös kristitty maa, suurin osa väestöstä on katolisia. Myös naisten ja miesten roolit ovat perinteisemmät.

Unkarilaiset pitävät yleensä suomalaisista kansojen historiallisten yhtäläisyyksien sekä kielisukulaisuuden takia. Vaikka kulttuuri on erilainen, suomalaisilla ja unkarilaisilla arvomaailma ja elämänasenne ovat monessa suhteessa samanlaiset. Olen mielestäni todellisessa etulyöntiasemassa opiskellessani toista kieltä kolmannessa maassa: opin molemmat kulttuurit ja kielet.

Jos jotain mottoa tai elämänohjetta joku haluaisi minulta kuulla niin sanoisin, että elä maassa maan tavalla. Minä olen täällä vieras, ja minun tulee kunnioittaa paikallista kulttuuria ja elää unkarilaisen yhteiskunnan vaatimusten mukaan eikä vaatia kuuta taivaalta.

Ole kiinnostunut ja avoin - saat ystäviä

Vapaa-aikaa ei opintojen vaativuuden takia ole liikaa, mutta olen käyttänyt sen tehokkaasti: ystäväni täällä ovat miltei kaikki unkarilaisia. Muut opiskelijat laitoksella ottivat minut hyvin mukaan porukkaan, kun olen kiinnostunut heidän kulttuuristaan, ja koska he ovat kaikki kielten opiskelijoita, meillä on paljon samoja intressejä. Ihmisiin ystävystyy nopeasti myös käytävillä ennen tunteja sekä ryhmätöitä tehdessä. Toki olen tutustunut myös suomalaisiin opiskelijoihin. Silloin tällöin on vielä yksinäinen olo, koska en puhu kieltä kovin hyvin ja minulla ei ole täällä perhettä tai vanhaa kaveriverkostoa.

Syksyllä aloin osallistua myös yliopistoni suomalaisen opetusharjoittelijan järjestämiin Suomi-iltoihin, ja olen sittemmin ottanut vetovastuun näistä viikottaisista tapaamisista Unkarissa asuvien suomalaisten ja suomen kieltä opiskelevien unkarilaisten välillä.

Entisen pomoni unkarilaisen opiskelukaverin kautta sain myös yhteyden Budapestin laitamilla toimivaan Unkarin valtion tukeman yhdistyksen ylläpitämään nuorisokeskukseen, joka järjestää toimintaa joka on verrattavissa Suomen kunnalliseen nuorisotyöhön. Olen käynyt kerran viikossa pyörähtämässä nuorisotilalla tuomassa nuorille kansainvälisen tuulahduksen: harjoittamassa nuorten englannin kielen taitoa ja oppiakseni unkaria. He ovat kiinnostuneita EU:n nuorisovaihto-ohjelmista ja EVS-vapaaehtoistyöstä ja koska minulla on kokemusta niistä, autan heitä usein niissä jutuissa.

Unkari sijaitsee sopivasti keskellä Eurooppaa ja siksi matkustaminen vapaa-ajalla on helppoa ja suhteellisen edullista. Olen nyt vuoden aikana käynyt Unkarin sisällä mm. Budapestin metropolialueen kaupungeissa sekä Szegedissä ja Esztergomissa ja myös ulkomailla: useasti päiväretkillä Itävallassa ja Slovakiassa sekä pitemmin Italiassa, Belgiassa ja Puolassa.

Kaupungissa on paljon erillaisia tapahtumia: viikoittain on monia kansainvälisiä iltoja niin yliopistojen kuin baarien järjestäminä, paljon kulttuuritarjontaa (teatteri, ooppera, konsertit), elokuvissa on useasti englanninkieliset tekstitykset, vaikka ne on dubattu unkariksi. Kuntosaleja ja uintimahdollisuuksia on kaupungissa useita. Kursseja ja teema-iltoja järjestävät monet yhdistykset ja instituutit.

Maailmalla tarvitaan rohkeutta

Olen todella tyytyväinen päätökseeni lähteä Unkariin. En tiennyt maasta saapuessani paljoakaan, mutta olen rikastuttanut niin omaa kuin paikallistenkin ihmisten maailmankuvaa vuoden aikana ja oppinut uusia asioita joka päivä niin kielestä kuin kulttuuristakin. En tiedä vielä kuinka pitkäksi aikaa tänne jään, mutta tällä hetkellä nautin kovasti elämästäni enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä maailmalle yksin, vaikka se ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Ongelmanratkaisu- ja päätöksenteko kykyni on selvästi parantunut tässä vuoden aikana.

Lähtöä opiskelemaan ulkomaille harkitsevalle sanoisin ainoastaan sellaiset vinkit, että avaa vain suusi rohkeasti, puhu ja ole itse avoin äläkä pidä ongelmia sisällä niin kaikki onnistuu varmasti. Mikään maailmankolkka ei ole niin kaukana nykypäivänä, ettei sieltä voisi palata takaisin Suomeen, jos rupeaa tuntumaan, ettei tämä ole se oma juttu.

Henri